« Koirat Valokuvat
Ylös

Esittely

Kerron tällä sivulla harrastuksistani. Olen innokas luontovalokuvaaja ja koiraharrastaja. Innostun, kun sanotaan markkinointi. Seikkailen sosiaalisen median ilmiöissä aina tilaisuuden tullen. Löydätkin minut Twitteristä @Dalhills nimimerkillä ja LinkedIn kertoo minusta lisää, jos ammatillinen tausta kiinnostaa. Lisäksi tili taitaa olla ainakin näissä sovelluksissa: Facebook, SlideShare, Foursquare, Skype, Pinterest, Instagram...

Pirjo

Valokuvaus

Luontovalokuvaus harrastuksena

Näyttelyt

Tammela, kunnantalo 9.-31.5.2008 - Luontokuvia

Helsinki, Salon Aalto 16.5.-31.8.2013 - Saunavaara

Helsinki, Puotilan Kartanon Café Svenkka 26.9.-27.10.2013 - Luontokuvia

Sipoo, Söderkullan kirjasto 10.-15.2.2014 - Luontokuvia

Olen aktiivinen luontokuvauksen harrastaja. Kamera on pysynyt kädessä noin 6 vuotiaasta lähtien, mutta vasta teini-ikäisenä sain käsiini oman järjestelmäkameran. Aloitin kuvausharrastukseni Nikon F-501 kameralla 80-luvun puolella. Harjoittelin pimiötyöskentelyä ja vedostin itse mustavalkoisia paperikuvia. Ensimmäiset kesätyöpaikkani olivat valokuvausliikkeessä ja olen työskennellyt myöhemminkin valokuvausalalla.

Luontokuvaus

Aloittaessani valokuvausharrastutani kuvasin enimmäkseen koiria ja koiranäyttelyitä, mutta alusta alkaen luontokuvat olivat ne, joita kuvatessa saattoi jopa miettiä sommittelua. Jossain vaiheessa digitalisoitumisen myötä kuvausharrastukseni hiipui hieman, kun digitaaliset järjestelmäkamerat olivat kovin kalliita harrastajan lompakolle, mutta harrastus aktivoitui uudelleen, kun markkinoille tuli harrastelijajärjestelmäkameroita kohtuullisessa hintaluokassa. Vuonna 2006 hankin Nikon D-80 järjestelmäkameran sen jälkeen kalusto on vaihtunut ammattimaisempaan.

Luontokuvanäyttelyn pitäminen oli ollut haaveenani kauan. Viimein vuonna 2008 sain kerättyä joukon sekalaisia luontokuvia näyttelyyn Tammelan kunnantalolle. Seuraavan mustavalokoisista kuvista Saunavaara nimisen näyttelyni pidin Helsingissä Salon Aallossa toukokuusta elokuuhun 2013. Samana vuonna vielä Puotilan Kartanon Café Svenkassa oli esillä ottamistani luontokuvista koostuva näyttely. Helmikuussa 2014 Söderkullan kirjastolla on esillä joitakin kuviani ja 12.2. kerron kirjaston luontoillassa luontokuvaamisesta harrastuksena.

Yhteystiedot

onza @ onza.fi

Soita 040 5910407

E-mail: onza @ onza .fi

Twitter: @Dalhills

Skype: pirjo.onza

View Pirjo Onza's profile on LinkedIn

Innostun

Markkinointia

ja muuta mukavaa

Markkinointi ja sitä kautta sosiaalisen median ilmiöt ovat työtäni. Innostun, inspiroidun ja ihastelen. Hämmästelen, analysoin ja pohdin. Ehdotan, kokeilen ja ennustan.

Koiria

Kääpiöpinserit

Pieni suuri koira

Saavuimme helsinkiläiseen koirapuistoon ulkoiluttamaan dalmatiankoiriamme. Lauma pieniä mustia koiria syöksyi välittömästi tutustumaan pilkullisiin koiriimme. Nuuskuttelun jälkeen nämä "pienet mustat" aloittivat reippaan juoksemisen dalmatialaistemme kanssa ja pysyivät kovassa vauhdissa mukana. Nämä ketterät pienet otukset sinkoilivat ympäriinsä ja niiden lukumäärää ei pystynyt laskemaan, ehkä niitä oli 3 tai 5. Ihastuimme välittömästi tähän jaloon, ryhdikkääseen pystykorvaiseen pikkuohjukseen (näillä yksilöillä oli pystyt korvat, korvat voivat olla myös lupat). Lopullinen pikkkukoiran hankintapäätös syntyi, kun sukulaisemme hankki italianvinttikoiran. Tunnetusti kaikki pennut ovat ihania ja vievät koirahullun sydämen. Katseltuamme muutaman päivän herttaista italianvinttikoiran pentua juoksentelemassa, halusimme mekin oman pikkukoiran pennun. Silloin muistimme - KÄÄPIÖPINSERI! Sen me haluamme, se on meidän rotu! Halusimme vilkkaan, terhakkaan ja pitkille lenkeille soveltuvan pienen koiran, jonka kanssa voi ulkoilla kesät talvet, ja jolla on myös luonnetta. Ne tulevat toimeen erinomaisesti isojenkin koirien kanssa - ja yleensä siirtyvät tilaisuuden tullen lauman johtoon. Näin on käynyt monille, jotka ovat hankkineet kääpiöpinserin, kääpiöpinserit ovat ottaneet alamaisikseen dobermanneja, sakemanneja, tanskandoggeja ja myös ihmisiä (viimeisin ei tosin kovin suotavaa, jos haluaa elää asunnossaan normaalisti ja kutsua vieraita kylään). Siksi siitä sanotaankin, että se on The King of the Toys (tässä Toy eli lelu-sanalla tarkoitetaan Toy-ryhmään kuuluvaa koiraa eli kääpiökoiraa).

Kääpiöpinseri ei pienestä koostaan huolimatta ole mikään pikkukoira. Se tulee kasvattaa kuten suuremmatkin rodut, eli ei mitään "lepsuilua" siksi, että se on pieni. Johdonmukainen kasvatus on tärkeää. Ne todella nopeasti oppivat paikkansa talossa, ja jos niiden sallitaan pienestä pitäen räksyttää ja määräillä istumapaikoista, ne saattavat tulla aikamoisiksi kotiterroristeiksi. Kääpiöpinseri on mahdollista kouluttaa hyvinkin pitkälle. Se on oppivainen koira. Usein kääpiöpinserit valitsevat perheenjäsenistä yhden, jota ne palvovat ja seuraavat joka paikkaan. Mutta myös palvonnan kohde voi vaihtua, usein sen mukaan, kuka mahdollisesti tarjoilee seuraavaksi ruuan.

Näillä koirilla on äärimmäisen hyvä muisti ja havainnointikyky. Jos olet kerran huijannut niitä, toista kertaa se ei onnistu.

Koiria

Dalmatiankoira

Vauhdikas vaunukoira

Katso koivukoira" - sanoi isäni minulle kun olin 7-vuotias. Siitä alkoikin kiinnostukseni pilkulliseen koivunväriseen koiraan. Liikuimme paljon metsissä ja yhdistin koiran välittömästi luontoon hauskan nimen perusteella. Parivuotta myöhemmin Suomessa julkaistiin 101-dalmatiankoiraa - Aku Ankan juhlanumero ja komea juliste liitteenä. "Urani" dalmatiankoiran omistajana alkoi 10 -vuotiaana, ja sattumalta pennun luovutusajankohta oli syntymäpäivänäni. Äitini kanssa kävimme messarin kevätnäyttelyssä katsastamassa dalmatialaisia ja niiden kasvattajia, joita ei 80-luvun alussa kovin monia ollut.

Koirakirjoista olimme saaneet dalmatialaisista siistin kuvan, helppohoitoinen turkki, josta ei paljon karvoja lähde. Tämä väite on tosin osoittautunut olevan vähän niin ja näin. Tosin jos vain viitsii päivittäin harjata, ei karvoja irtoile kovinkaan paljoa. Tummia villavaatteita ei meidän taloudessa ole dalmatialaisen tulon jälkeen ollut. Kaikissa kuvissa jotka olin dalmatiankoirista nähnyt, mukaan lukien koirakirjat, ei niistä missään dalmatialainen kuolannut. Eli "siisti koira". Todellisuudessa ne kuolaavat ihan niin kuin muutkin koirat. Mutta onneksi koirat kasvattavat omistajansa erittäin hyvin rakastamaan kaikkea sellaista, mistä koirattomat näkevät vain painajaisia.

Alusta asti meille oli selvää, että koiran on oltava seurallinen ja kiltti luonteeltaan. Kerrostalossa kun silloin asuimme, haukkuminen ei ollut kovin suotavaa. Dalmatialaiset, joita perheessämme on ollut, ovatkin osoittautuneet juuri meille sopiviksi, ainakin ne ovat kasvattaneet meidät näin uskomaan. Siksi se sopii hyvin aktiiviselle ihmiselle. Omistajaehdokkaan ominaisuuksiin tulee kuulua huumorintaju. Varsinkin urosdalmatialaiset koettelevat parinvuoden iässä omistajiensa huumorintajua ja pinnojen pituutta, mitä erilaisimmin tempuin. Monesti pennun omistajat "unohtavat" kouluttaa oman pikku puppelinsa. Täytyy kyllä sanoa, että dalmatialainen ei kärsi vaikkei sitä kouluttaisikaan mutta omistajat tulevat kyllä kärsimään revähtäneistä olkapäistä.

Rotu on suhteellisen iso, korkeus 54-61 cm. Dalmatiankoira on harrastuskoirana sopiva mitä erilaisimpiin harrastuksiin. Ne haluavat miellyttää omistajiaan, jos niillä on siihen hyvä syy esim. taskullinen makupaloja. Miellyttäminen on oikeastaan vain silmänlumetta, sillä loppujen lopuksi dalmatialainen saa ihmisen tekemään juuri niin, kuin se haluaa. Saatat kouluttaa sitä vuosia ja luulla, että kaikki sujuu varmasti, mutta todellisuudessa oletkin aina tehnyt niin, kuin dalmiksesi haluaa. Hauskinta on se, ettei sitä itse huomaa, paitsi ehkä joskus, jos tutustut kaverisi palveluskoiraan. Dalmatialaisen voi saada suorittamaan mitä ihmeellisempiä temppuja, ovathan ne olleet aikoinaan sirkuskoiria.

Myös dalmatialaisissa on yksilöissä eroja ja dalmiksia löytyykin lähes kaikkien koiraharrastuslajien harrastajina. On tottelevaisuusvalioita, agilityharrastajiakin vaikka kuinka paljon, pelastuskoirina, raunioilla, jäljellä, kanttarellikoirina ja mitä vaan. Pennunostajat tulevat usein kasvattajan luokse ja kertovat aikomuksistaan harrastaa jotain tiettyä lajia. Mutta yleensä käy niin, että koira valitsee lajin mistä se pitää, ja omistaja harrastaa sitten sitä. Onneksi dalmatialaiset löytävät useimmiten sopivat omistajat harrastuksiinsa jo pentulaatikon reunalta.

Dalmatiankoirat kuuluvat FCI:n roturyhmittelyssä ryhmään 6, ajavat koirat, joka on hieman hämäävää. Dalmikset eivät useinkaan aja juuri muuta kuin kärpäsiä ja hyttysiä. Pääasia kuitenkin on, että dalmatialaisen kanssa vietetään aikaa ja ulkoillaan paljon. Se on seurakoira ja viihtyy perheensä (laumansa) kanssa, se ei missään tapauksessa ole pihalla narunpäässä pidettävä ulkokoira.

Muuta jännää

Juttuja

Kirjoittelen inspiraation iskiessä

Harrastukseni puitteissa olen kirjoittanut joitakin artikkeleita mm. kääpiöpinsereiden värien peritytymisestä, kääpiöpinsereiden epilepsiasta ja muistakin aiheista. Nämä artikkelit löydät Bloggerista.

Yhteisöllisyys

Miten verkko muuttaa meitä?

Mitä tarkoitetaan perinteisellä yhteisöllä ja verkkoyhteisöllä? Kirjan “Viisas arki, opas yhteisöllisyyteen” (Meri Lähteenoksa) ensimäisillä sivuilla kuvataan yhteisöä muun muassa seuraavin sanoin: “ ...yhteisö on perustavaa laatua oleva paikka, jossa ihmiset kokoontuvat, jakavat ja ottavat vastaan lahjoja. Jos sinulla ei ole yhteisöä, ei sinulla ole ketään joka kuuntelisi sinua, eikä paikkaa minne mennä tunteaksesi itsesi tervetulleeksi” (s.7-8). Tämä lainaus kirjassa oli alunperin toisesta kirjasta nimeltä Intimitentes ande, E. Some (Läheisyyden henki). Kuvaus sopinee erinomaisesti myös tämän päivän verkkoyhteisöllisyyden kuvaamiseen. Toisaalta verkkoyhteisöjen “perustavasta laadusta” voidaan olla montaa mieltä, mutta oleellista lienee se kokemus, minkä kukin käyttäjä yhteisössään saa ollessaan yhteisön jäsenenä. Yhteisön jäsenen tulee tuntea olonsa tervetulleeksi ja saada ajatuksensa esille. “Yhteisö voi toimia osallistajana, sillä se kiinnittää yksilön sosiaaliseen kontaktiverkostoon sekä lisää yhteiskunnallista vaikuttavuutta, jota yksilöllä ei yksinään olisi” (Väitöskirja, Maarit Mäkinen, s.25). Yhteisö voi kannustaa yksilöä tai se voi latistaa innostuksen, mutta parhaimmillaan yhteisö voimistuu yhdessä ja se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä mahdollistaa myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Perinteisesti yhteisöllä on tarkoitettu pieniä kyläyhteisöjä, joissa kaikki yhteisön jäsenet ovat toimineet yhteisen asian eteen ja tavoitteen saavuttamiseksi yleensä hyvin yhtenäisellä näkemyksellä. Tällaisessa yhteisössä yksityisiä asioita ei juurikaan ollut ja asiat kuuluivat kaikille. Kaikista asioista pystyttiin puhumaan tai puhuttiin “oman väen” kesken. Yhteisöt ovat luoneet ja luovat nykyisinkin turvallisuuden tunnetta ja aktivoivat jäseniään. Lopulta perinteisistä kyläyhteisöstä kasvoi kaupunkeja ja yhteisöjen koko suureni. Samalla yhteisön merkitys jokapäiväisessä elämässä muuttui, sillä monet asiat tulivat henkilökohtaisiksi, eikä tarvetta tai halua niiden jakamiseen enää ollut eikä sitä koettu tarpeelliseksikaan. Samalla kasvoi tarve vahvistaa yhteenkuuluvuutta jollain toisella tavalla. Moderni yhteisöllisyys synnytti yhdistykset ja seurat (Väitöskirja, Maarit Mäkinen, s. 79). Ihmiset haluavat yhä kuulua yhteisöihin, mutta yhteisöt valitaan vapaasti ja yksilöllisin perustein (Väitöskirja, Maarit Mäkinen, s. 79). Yhteisön toimintatavoissa on eroja samankin aihepiirin sisällä, riippuen siitä missä maassa, alueella ja kulttuurissa yhteisö toimii. Yhteisöt voivat pirstaloitua aina vain pienemmiksi alayhteisöiksi, koska jäseniä riittää maailman joka kolkasta ja alayhteisötkin saavat näin äänensä kuuluviin entistä paremmin. Ihmiset haluavat luontaisesti olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja vuorovaikutusmenetelmät kehittyvät ja muuttuvat aikakaudelleen sopiviksi ja luonteenomaisiksi. Tämä muutos tapahtuu sitä mukaa kun viestimet ja kommunikaatiovälineet kehittyvät.

Verkkoyhteisöt

Nykyajan yhteisöissä on valinnan varaa, niihin on helppo liittyä ja yhtä helppo erota. Etenkin verkkoyhteisöt mahdollistavat vaikka pikaisen vierailun myös sellaisissa yhteisöissä, joihin ei välttämättä halua jäädä. “Virtuaalinen yhteisöllisyys on usein heimojen kaltaista, symbolista ja yhteisiin intresseihin perustuvaa yhteenliittymistä ja vuorovaikutusta” (Väitöskirja, Maarit Mäkinen, 82).Globalisoituminen ja etenkin internet on avannut maailman ja erilaiset yhteisöt kaikkien ulottuville. Aiemmin erittäin pienet marginaaliset ryhmät voivat nyt muodostaa verkon avulla isoja joukkoja ja saada asiansa esille sekä löytää vertaistukea. Hyvänä esimerkkinä harvinaisia sairauksia sairastavat ja heidän tukiryhmänsä. Huonompana esimerkkinä terroristijärjestöt ja niiden verkostoituminen ja voimaantuminen yhteisöjen kautta.

Ihmiset voivat olla verkossa aktiivisia toimijoita ja keskustelijoita tai ainoastaan seurailijoita. Lisäksi konteksti mahdollistaa anonyymin osallistumisen ja kuvitteelliset identiteetit. (Väitöskirja, Maarit Mäkinen, 95-96). Ennen yhteisössä toimittiin omana itsenään, nyt yhteisöön voi kuulua anonyyminä osallistujana ja tämä on lisännyt myös turvattomuuden tunnetta muille verkkoyhteisön sekä yhteiskunnan jäsenille. Tämä on tuonut esiin uusia ongelmia ja lisännyt myös negatiivisia ääri-ilmiöitä. Vastareaktiona paikallisuus on noussut enemmän esille myös verkossa. Erilaisia paikallisia verkkoyhteisöjä ovat muunmuassa asukasyhdistysten perustamat verkkosivustot. Monet pienemmät perinteiset kyläyhteisöt voimaantuvat verkkoyhteisön kautta. Esimerkkinä Porras - Ojanen kyläyhteistö Tammelan kunnassa. http://www.porras.net/index.shtml. Tämä pieni kylä on erittäin aktiivinen tapahtumien järjestäjä ja nettisivuston lisäksi Portaan-Ojaisten kyläyhdistys ry julkaisee pientä tiedotetta ja kylälehteä “Portaalainen”. Yhdistys käyttää nettisivua tapahtumien ja muiden asioiden tiedottamiseen, kylän yritysten esittelyyn sekä matkailijoiden houkuttelemiseksi. Kyläyhdistys ei ylläpidä sivuillaan keskustelupalstaa, mikä voisi tuoda enemmän esille kylän aktiivisuudesta ja ajankohtaisista asioista. Tässä varmasti heijastuu vielä perinteisen kyläyhteisön historia ja tavat; ei koeta tarpeelliseksi käsitellä asioita julkisesti muualla kuin kahvio-kioski Härkäpostissa kylän sydämessä. Toisten asioista tiedetään, koska ihmiset kohtaavat toisiaan kylällä ja koko kylän julkikuvaa pidetään yllä verkossa, koska se on tarpeellista asioiden tiedottamisen kannalta. Tämä pieni kylä lienee hyvä esimerkki tämänhetkisestä verkkoyhteisöjen ja perinteisen yhteisön kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta. Ollaan selvästi yksilöitä, mutta kuitenkin yhdessä ja yhteisö saa voimansa yhteisistä tavoitteista, jonka avulla pidetään kylä aktiivisena ja elinvoimaisena. Yhteisöön kuuluminen voi olla voimakasta tai hyvin kevyttä, eikä yhteisöön pääseminen ole vaikeata. Kylään muuttavat ja myös kesäasukkaat toivotetaan tervetulleiksi kylän toimintaan ja tapahtumiin ilman ennakkoluuloja tai vaatimuksia. Verkkoyhteisöissä tapahtuva yhteisöjen muodostuminen on mahdollistanut erilaisten harrastusten parissa toimiville ihmisille harrastuksiin liittyvät ja sen pohjalta muodostuneet verkkosivustot sekä keskustelupalstat. Koiraharrastajat ovat olleet hyvin aktiivisia yhteisöjen perustajia jo 1800 luvun lopulta lähtien, jolloin perustettiin Suomen Kennelliitto. Tällöin yhteisöön kuulumista vahvistettiin Koiramme -lehti nimisessä julkaisussa. Ajan myötä harrastajat ovat pirstoutuneet erilaisiin yhteisöihin harrastuksen puitteissa. Erilaiset lajit kuten, metsästys ja sen alalajit, ovat saaneet omat yhteisönsä. Verkkomaailma on tuonut mahdollisuuden näillekin pienempien lajien harrastajille oman ympäristön. Myös uudet lajit tulevat Suomeen innokkaiden ja aktiivisten harrastajien tuomana maailmalta. Tieto niistä kulkee juuri marginaalisten verkkoyhteisöjen kautta, joista innostuneet kokeilijat ammentavat oppinsa. Yrityksetkin muodostavat tietyn tyyppisiä yhteisöjä ja erilaisia kaupallisia yhteisöjä luodaan yritysten toimesta lähinnä markkinointitarkoituksiin. Yritysten luomat Facebook sivustot ovat hyvä esimerkki yrityksen luomasta yhteisöstä. Tällaisella sivulla yritys pyrkii voimistamaan tuotettaan tai yritystään kannattavien joukossa brändiuskollisuutta ja ostokertojen lisääntymistä. Kaupallinen yhteisö saattaa muuttua myös hankalasti hallittavaksi, jos yhteisön jäsenet kokevat negatiivisia asioita yhteisön tapahtumissa. Yritysten yhteisöissä tuleekin olla tarkkana minkälaista yhteisöä halutaan ylläpitää ja minkälaista viestiä siellä tuoda julki. Monet brändit ovat niin suosittuja, että innokkaimmat käyttäjät perustavat itse omia yhteisöjään, joissa keskustelua brändin tuotteista käydään. Hyvinä esimerkkeinä käyttäjien luomista verkkoyhteisöistä ovat Apple (http://forums.macrumors.com/) ja Nikon (http://www.nikonians.org/). Näistä jälkimmäinen on kasvanut liiketoimintaa harjoittavaksi yritykseksi vuosien saatossa. Näissä yhteisöissä yrityksen tuote on keskiössä, eikä negatiivisiakaan asioita jätetä käsittelemättä. Erona yritysten luomiin yhteisöihin on se, että yritykset eivät pääse juurikaan vaikuttamaan näiden yhteisöjen käymiin keskusteluihin tai mielikuviin. Uusi verkkoyhteisyys on tuonut tullessaan yllä kuvattuja mahdollisuuksia verkostoitua aiemmin lähes mahdottomien teemojen pariin, mikä on lisännyt ihmisten ymmärrystä ja avartanut maailmaa ja keskusteluissa olevia asioita sekä tuonut uusia näkökulmia. Monet konfliktit maailman eri kolkissa tulevat esille erilaisten internetin tarjoamien kanavien kautta jo ennen kuin ne virallisesti uutisoidaan. Verkkoyhteisyys on lisännyt tarvetta medialukutaitoon ja sen opettamiseen nuorille. Osa monien verkkoyhteisöiden tarjoamista tiedoista ja näkemyksistä voivat olla kyseenalaisia ja yhteisön toiminta saattaa olla yhteiskunnan arvojen ja lainsäädännön rajamailla. Näiden asioiden ymmärtämiseen ja käsittelemiseen tarvitaan opastusta. Siitä huolimatta, että verkkoyhteisöt ovat tarjonneet paljon mahdollisuuksia osallistua, ne ovat tuoneet mukanaan myös mahdollisuuden eristäytyä. Osa ihmisistä elää jo nyt täysin verkon tarjoamissa yhteisössä ja heidän todellisuutensa on virtuaalinen. Mielipiteilleen voi saada vääristyneen todellisuuden, kun ajatuksiaan julkaisee vain joukossa, joka ei näe muuta maailmaa ja kritiikkiä ei ole. Yksilö voi myös kokea, ettei pysty vastaamaan nykyajan haasteisiin ja jäädä täysin yhteisön ulkopuolelle. Kyetäkseen käyttämään verkkoyhteisön vaatimaa tekniikkaa täytyy olla hieman teknologian ymmärrystä ja intoa. Jos kaikki yhteisöt siirtyvät verkkoon, mitä jää jäljelle? Osaavatko kaikki kirjallisesti tuoda esille haluamansa asiat? Kykenevätkö kaikki yhteiskunnan jäsenet kommunikoimaan haluamallaan tavalla myös verkkoyhteisössä vai lisääntyykö väärinymmärrysten määrä? Entä ne, jotka elävät vain verkossa, miten heidän käy? Ihminen voi jäädä kovin yksin ajatuksineen, jos elämä ja yhteisö on vain virtuaalisessa maailmassa. Ihminen on sosiaalinen olento ja perinteiset yhteisöt elävät tulevaisuudessakin edelleen ja jopa lievä vastustus internetin luomaan maailmaan voimistuu. Paikallisuus korostuu vastareaktiona globalisaatiolle ja yhteisöt käyttävät verkkomaailmaa yhtenä työkaluna asioiden edistämisessä.

Lähteet: Viisas Arki, Opas yhteisöllisyyteen, Meri Lähteenoksa Mäkinen, M. 2009. Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto Mac keskustelufoorumi http://forums.macrumors.com/ Nikonias keskustelufoorumi http://www.nikonians.org/